Pienokaisille

Ystäväpiiriin on syntynyt ja syntymässä uusia ihmisiä, joten olen varautunut asiaankuuluvalla tavalla. Aikoinaan neuloin omallekin pojalle samanlaisen setin, ja sitä käytettiinkin kovasti.

 

Ohje: myssy ja sukat Novita Kesä 2009, malli 85: Vauvan kesämyssy ja sukat, lapaset omasta päästä

Lanka: Novita Luxus Cotton (225)

Puikot: myssyssä 3 mm, sukissa ja tumpuissa resori 3 mm ja sileä 3,5 mm

Menekki: myssy 30 g, sukat 32 g ja tumput 21 g eli yhteensä 83 g

Ravelryssä

Myssy on valmistunut jo maaliskuussa, ja sukkiakin aloittelin silloin, mutta jostain syystä ei sitten enää inspiroinutkaan niitä neuloa. Kesällä kaivoin sukankutimen taas esille, mutta kun en tarkasta syynäilystä huolimatta millään tajunnut, että miten olin toisen sukan kantapäätä edeltävän kerroksen tehnyt, niin tekele hautautui taas käsityökassin pohjalle. Välissä ehdin neuloa tuon toisen setin kokonaan, ja sitten päätin purkaa molemmat sukat varteen asti ja neuloa kantapäät ja terät uusiksi. Tälle setille ei ole vielä saajaa tiedossa, mutta mahdollisesti se menee yhden ystävän loppuvuodesta syntyvälle vauvalle. Tulokkaan sukupuoli ei ole etukäteen tiedossa, joten tällainen neutraali väri passannee hyvin.

Kuvassa värit ovat vähän turhan vaaleat johtuen a. auringonpaisteesta, b. kännykkakamerasta ja c. kameran suttuisesta linssistä. Puhelimesta katsottuna en huomannut kuvien suttuisuutta, vaan vasta, kun olin siirtänyt ne koneelle. Siinä vaiheessa en enää jaksanut lähteä ottamaan uusia kuvia, joten näillä mennään. Samasta syystä myös edellisen postauksen sukkakuvat ovat vähän suttuisia.

Ohje: sama kuin edellisissä

Lanka: Novita Luxus Cotton (584)

Puikot: samat kuin edellisissä

Menekki: tumput 22 g, myssy 33 g ja sukat 32 g, eli yhteensä 87 g

Ravelryssä

Tykkään kovasti tuosta Luxus Cottonista, harmi, että senkin valmistus on lopetettu. Langasta tulee mukavan pehmeää jälkeä, sopii hyvin vauvaneuleisiin. Lapasiin ei ollut valmista ohjetta, joten neuloin ne oman pään mukaan (32 silmukkaa, 20 kerrosta 1 kiertäen oikein, 1 nurin -joustinta, 15 kerrosta sileää, jonka jälkeen nauhakavennukset joka kerroksella, kunnes jäljellä on neljä silmukkaa). Tämä setti menee ystäväni pari viikkoa sitten syntyneelle tyttärelle, jos vain ehdimme ajoissa tulokasta katsomaan, eikä setti ehdi jäädä pieneksi. Ei sitä enää muistakaan, että kuinka pieniä ne vastasyntyneet oikein ovat, joten vähän epäilyttää, että voivatko noin pienet vaatteet oikeasti mahtua jollekin. No, marraskuussa pääsemme ihmettelemään sitä ihan oman perheen keskuudessakin. :)

Säihkysääriä

Olen todella huono antamaan käsityölahjoja muille kuin omille perheenjäsenille. Heillekin annan yleensä vain sukkia tai jotain muuta, minkä tiedän tulevan tarpeeseen. Olen monesti aloittanut tekemään jotain lahjaksi, mutta sitten jättänytkin sen antamatta, kun olen alkanut epäröimään, että ei se kuitenkaan käytä tai tarvi tällaista ja onkohan tämä nyt sopivan kokoinenkaan yms.

 

Niin kävi näillekin säärystimille. Ajattelin neuloa ystäväni tyttärille säärystimet joululahjaksi. He harrastavat balettia, ja balettipuvun kanssa käytettäväksi (ja toki muulloinkin) näitä ajattelin. Sitten alkoi se jossittelu: onkohan nämä nyt tarpeeksi pitkät ja sopivat, kutittaakohan lanka, onko väärän väriset, oisko pitänyt olla isommat puikot, tulikohan liian peltiä... Toiset aloitin lokakuun lopulla ja sain valmiiksi marraskuussa, toiset aloitin heti ensimmäisten perään, mutta valmistuivat vasta tammikuussa, kun olin jo päättänyt olla antamatta niitä. Menkööt nyt lahjalaatikkoon, tuleepahan sinnekin täytettä. Kai niille joku käyttäjä joskus löytyy. Meinasin jo jatkaa sukiksi, ja ottaa omaan käyttöön, mutta lopulta annoin olla näin. Ei sitä yksi ihminen kovin montaa(kymmentä) paria sukkia tarvitse. Jotkut ihqut sukat on tietysti eri juttu. ;)

Ohje: 3 o 2 n -joustinta ja Rinsessa-mallineuletta, 45 silmukkaa

Lanka: Novita Nalle (559) ja Säde (554)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 75 g

Ohje: Spiral Legwarmers, 44 silmukkaa

Lanka: Novita Nalle (559) ja Säde (554)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 86 g

Ostin Säde-lankaa muistaakseni neljä tai viisi kerää, kun en vielä ostovaiheessa ollut tietoinen, että tuleeko myssyä vai säärystintä vai mitä, eikä menekistäkään mitään havaintoa. Noh, lankaa meni vain vähän reilu yksi kerä, joten loput pitäisi johonkin hävittää. Lanka oli aika ärsyttävää neulottavaa, tai ainakin kerän sisältä vedettävää, kun paljetit tarttuivat toisiinsa ja jotkut säikeet olivat pitempiä kuin toiset. Ravelryssä oli kyllä ihan kivoja toteutuksia tästä langasta, joten eiköhän niistä jotain muotoudu jossain vaiheessa.

Synttäripusero

Taidan kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä näiden myöhästyneiden lahjaneulomusteni kanssa...

Annoin tämän puseron syntymäpäivälahjaksi miehelleni joulukuussa 2010. Neulomisen aloitin jo hyvissä ajoin elokuussa, ja pusero oli muuten valmis, mutta en onnistunut löytämään omasta mielestäni täydellistä vetoketjua, joten ostin kolme erilaista ja annoin miehen valita mieleisensä (joka oli eri kuin minkä itse olisin valinnut, joten sinänsä ihan hyvä, että jätin vetoketjun ompelematta...).

Sitten ne kootut selitykset: pian tulinkin raskaaksi, ja mielen valtasi muut asiat kuin käsityöt. Sitten syntyi jo se vauvakin, ja piti kiireenvilkkaa neuloa kastemekko (se sentään valmistui ajoissa, mutta ei ole vieläkään päässyt esittelyyn) ja villahousuja ja muuta tarpeellista. Nyt tuo termiitti kiipeää kirjahyllyyn, tyhjentää keittiön kaapit ja vaikka mitä muuta, jos selkänsä kääntää, eli jos päiväsaikaan jotain käsitöitä onnistuu tekemään, niin sen täytyy olla sellaista, mikä ei vaadi suurta keskittymistä ja jonka voi nopeasti viskata syrjään, jos tarve vaatii. Niin että ei siinä paljon vetoketjuja ommella. Eikä se nyt muutenkaan niin mukavaa hommaa ole, joten illan käsityöhetket on käytetty johonkin mielekkäämpään puuhaan. Aina se on kuitenkin takaraivossa kolkutellut, että eipä oo sekään synttäripusero vielä päässyt käyttöön, vaikka itse h-hetki oli jo yli kaksi vuotta sitten...

Vetoketju oli ollut neulattuna paikoilleen jo pitemmän aikaa, mutta kun etukäteen pelkäsin, että ompeluosuus ei heti ensiyrittämällä onnistu, niin ei kiinnostanut sitten ryhtyä edes kokeilemaan. Kun lopulta tartuin toimeen, niin aika kivuttomastihan se sujui. Mutta. Sitten minua alkoi vaivata pääntien epäsiisteys. Alkuperäiseen malliinhan tulee pääntielle napit, kun taas itse ajattelin miehen pitävän enemmän vetoketjusta. Sen verran suunnittelin, että mistä kohtaa vetoketju alkaa, mutta en esimerkiksi sitä, että kannattaisi tehdä vähän jotain ainaoikein- tai helmineuletta vaikka siihen pääntielle, että vetskarin saa siististi kiinni.

Keksin, että voisin virkata kerroksen kiinteitä silmukoita pääntielle, mutta sitten muistin, että olin jo käyttänyt kaiken langan viimeistä metriä myöten. Sitten Ravelryssä omia töitä selatessani bongasin yhden virkatun tiskirätin, joka osoittautui käytössä liian pieneksi ja muutenkin huonoksi, ja johon oli käytetty samaista lankaa, tosin eri värierää. Tiskirätillä oli ehkä yhdesti pyyhitty jotain, joten lanka ei siitä ollut kärsinyt, ja muutenkin purin vain muutaman kerroksen reunasta.

Virkatusta reunasta tuli tosi siisti aikaisempaan verrattuna, ja vetoketju oli helppo kiinnittää siihen. Kiinnitin vetskarin nuppineuloilla ja kohdistin sen tarkasti samalle kohdalle molemmin puolin, lopuksi vielä harsin vetskarin, että pysyisi varmasti paikoillaan. Sitten vain ompelemaan. Mittasin kaulusta neuloessa, että siitä tulee sopivan pituinen vetoketuun nähden, mutta varsinkin virkkauksen jäljiltä se meinasi vähän vetää kasaan, vaikka koitin virkata tosi löysästi. Pitää pesun jälkeen aina venytellä oikeisiin mittoihin, niin kuin muutenkin koko neuletta. Kuvissa lievä kupruilu korostuu vähän enemmän kuin luonnossa. Lisäksi mies vetää vetoketjun ehkä puoliväliin asti auki, joten sekin häivyttää efektiä. Kokonaan auki vetskaria ei voisi edes jättää, koska nurjalta puolelta se näkyy rumasti. Jouduin ostamaan tummansinisen, kun mistään ei löytynyt vaaleampaa, ja ompelulanka puolestaan on vaaleaa, että se ei paistaisi etupuolelta, joten pistojen jäljet näkyvät nurjalla selvästi. Seuraavalla kerralla pitääkin muistaa hommata heti alussa kaikki tykötarpeet valmiiksi, ettei viimeistelyvaiheessa tarvitse ruveta säätämään ja tyytymään kompromisseihin.

Vähän kyllä jännittää, että miten lanka pesussa käyttäytyy. Aiemmin olen neulonut Luxus Cottonista lähinnä tiskirättejä ja pessyt niitä ohjetta korkeammassa lämpötilassa, eli 60 asteessa. Rätit eivät enää ole yhtä pehmeitä kuin puikoilta tullessa, mutta muuten pinta on vielä siistiä. Tämä on mukava lanka neuloa, harmi, että Novita poisti sen(kin) valikoimistaan.

Ohje: Novita Kevät 2010, malli 70, Miehen satulahihainen pusero

Lanka: Novita Luxus Cotton (193)

Puikot: 3 mm & 4 mm, sekä pääntien huolitteluun 4 mm virkkuukoukku

Menekki: 14 kerää, vetskarin kanssa punnittuna 725 g*

Koko: M

Tämä pusero on muuten ensimmäinen aikuisiällä neulomani pusero! Toki aloitettuja on muutama, kuten Coffee Tunic ja Vihervaara, mutta valmiiksi olen aikaisemmin saanut ainoastaan yläasteella tekemäni kirjoneulepuseron, jotan en ole tainnut kertaakaan edes käyttää. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän neuleeseen, mielestäni se sopii hyvin miehelle. Mieskin tuntui tykkäävän. :)

* En merkitse grammoja tämän vuoden kulutukseen, koska koko neulomisosuus valmistui jo tuolloin vuonna 2010.

Kesäkassi

Olen tykännyt kovasti omasta päällystetystä ekokassistani, ja jo sen valmistuttua päätin, että teen joskus toisen. Vaikka tavallisesti olen lähes neuroottinen raitojen kohdistaja, niin tässä kassissa tykkään siitä, miten värit käyttäytyvät. Kun jokainen kerros on erilainen.

Eestä ja takkaa:

Ohje: Novita Kesä 2010, malli 1, Virkattu ekokassin päällinen
Lanka: Novita Puro Batik (854)
Koukku: 4 mm
Menekki: n. 210 g
Koko: n. 38 x 36 cm

Tykkään kyllä tästäkin kassista paljon, mutta ehkä yksi kuitenkin riittää. Tämä menee siis lahjalaatikkoon odottelemaan tulevaa käyttäjäänsä. Yksi ystävä ainakin täyttää pyöreitä lähiaikoina, joten ehkäpä annan tämän hänelle. Hän on myös aika "ekohenkinen", joten hänellä varmaan olisi käyttöäkin tällaiselle koristellulle ekokassille. :)

Käsienlämmittimet

Tänä vuonna päätin ihan tosissani panostaa lahjaneulomuksiin, niin ettei aina tarvitsisi paketoida vain toista sukkaa tai antaa edellisvuodelle tarkoitettua lahjaa vasta seuraavana merkkipäivänä.

Olin jo pariin otteeseen kuullut iskän valittelevan, että hän oli hukannut aiemmin tekemäni kynsikkäät, joten siinäpä oiva synttärilahjaidea. Ei viitsisi niitä ainaisia sukkia tehdä, vaikka niitähän se iskä aina onkin vailla, mutta kun juuri annoin nuo edelliskerralla esitellyt kaksi paria. Synttäreihin on aikaa vielä parisen viikkoa, joten tämä lahja ainakin valmistui ajoissa.

Ohje: Novita Kevät 2006, sormikkaiden sijaan tein kynsikkäät

Lanka: Novita 7 Veljestä (009 ja 099)

Puikot: 3,5 mm & 4 mm

Menekki: 74 g

En ole kauheasti tehnyt mitään käsineitä, varsinkaan miehille, joten pelkäsin, että näistä tulee liian tiukat, kun silmukoita luotiin vain 40. Tavallisesti en neulo joustinta pienemmillä puikoilla kuin sileää, mutta tässä tapauksessa otin kämmenosaan nelimilliset puikot edellämainitusta syystä ja lisäksi siksi, ettei neulepinnasta tulisi liian tönkköä. Kolmen kerroksen raidat toimivat tässä mallissa hyvin, sillä ne helpottivat kerrosten laskemista peukalokiilan teossa ja muuallakin. No, eipä se nyt niin vaikeaa ilmankaan olisi ollut, mutta oli näppärää, kun tiesi, että aina uuden värin ekalla kerroksella tulee lisäykset.

Pikkurillistä tuli aika pieni muihin sormiin verrattuna, siinä olikin vain 12 silmukkaa, kun nimettömässä ja keskisormessa oli 18 ja etusormessa 16. Eli jos tulevaisuudessa vielä tällä ohjeella teen, niin itselle muistiin, että kannattaa ottaa tämä huomioon silmukkamäärässä. Peukalo puolestaan vaikutti aika isolta, mutta en jaksanut alkaa sumplimaan muutoksia ohjeeseen. Tein tarkoituksella sormista aika pitkät, eli sormenpäätä jää aika vähän näkyviin, vain viimeisestä nivelestä ylöspäin. Kynsikkäistä tuli aika istuvat, mikä on omasta mielestäni ihan hyvä asia. Toivottavasti iskä on samaa mieltä, nuo edelliset on nimittäin vähän suurempaa tekoa, kun en käsityöurani alkuaikoina oikein tajunnut muuttaa silmukkamäärää langan vaihtuessa paksumpaan. Sukathan olisin osannut tehdä vaikka unissani jo ala-asteelta asti, eikä se kammoksuttu kantapääkään ole koskaan mielestäni ollut sen vaikeampi kuin muukaan osa sukasta, mutta näitä muita käsitöitä olen alkanut enemmän tekemään vasta perustettuani ensimmäisen blogini. Sitä ennen lankavarastonikin koostui lähinnä seiskaveikkajämistä, kun nyt puolestaan haaveilen omasta lankahyllystä, johon saisin erilaiset langat (joita on varmaan nyt yli 20 kg, vaikka jatkuvasti yritänkin neuloa varastolankoja pois) lajiteltua kauniisti esille muovisten säilytyslaatikoiden sijaan.

Sukkia iskälle

Jos jollekin, niin isälleni, on kiva antaa neulelahjoja, koska tietää hänen arvostavan niitä. Iskä on myös aina sukkia vailla, vaikka olen neulonut hänelle niitä varmaan kymmeniä pareja. Nämä ensimmäiset sukat aloitin jouluaattona 2011, kun olimme matkalla vanhempieni mökille joulunviettoon. En löytänyt mistään kolmepuolosia puikkojani, joten nappasin mukaan kolmemilliset. Ei tullut yhtään liian tiukat, vaikka käsialani onkin enemmän tiukka kuin löysä, ja välillä olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla tehdä vaihteeksi sukat nelosen puikoilla peltiefektin välttämiseksi. Jonkin verran näitä tuli muistaakseni matkalla ja mökillä neulottua, mutta valmiiksi asti en saanut. Joulupaketista iskä sai kuvan miehelle tekemistäni sukista, ja lupauksen, että samanmoiset sukat tulisi hänkin jossain vaiheessa saamaan. No, se jossain vaiheessa oli sitten seuraavan vuoden (eli viime) jouluna, kun en niitä aikaisemmin ollut jaksanut neuloa loppuun. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan? 

 

Ohje: oma perussukka, 56 s, 3o 1n -joustin, hollantilainen kantapää, nauhakavennus

Lanka: Novita 7 Veljestä (689) ja Novita 7 Veljestä Raita (894)

Puikot: 3 mm

Menekki: En muistanut kotona punnita ja mökillä ei ollut digivaakaa, joten tarkka arvo jäänee arvoitukseksi.

Koko: 43

Halusin käyttää ruskean langan kokonaan loppuun, mutta en sen kummemmin tehnyt mitään laskutoimituksia sen varmistamiseksi. Olisi kannattanut vähän suunnitella, kävi nimittäin niin, että lanka loppui kesken jo toisen sukan kantapään kohdalla. Ajattelin, että ei siinä mitään, puran vain aloitukset pois ja neulon loppulangasta pienet pätkät tilalle. Tulipahan sitten todettua sekin, että aloitusreunan purkaminen ei käy kovin helposti (eikä tarvi jatkossa sitä langanpäätä kovin pitkästi päätellä). Lopulta poimin raitalangan ensimmäisen kerroksen puikoille ja purin ruskean pois viimeisestä kerroksesta alkaen. Sukat tuli valmiiksi, mutta en taida kokeilla toista kertaa tuota kikkaa.

Koska olisi ollut vähän huijausta antaa edelliseksi jouluksi luvatut sukat seuraavana jouluna lahjaksi, aloitin muutamaa päivää ennen joulua neulomaan toista paria. Entisessä elämässä (eli ennen lasta) olisin varmasti saanutkin sukat parissa päivässä valmiiksi, mutta nyt ei pysty samalla tavalla paneutumaan pelkkään puikkojen heilutteluun, kun pitää yrittää pysyä tuon vauhtivekaran perässä, ennen kuin se tipahtaa tv-tasolta tai keittiöjakkaralta... Niinpä sukat valmistuivat vasta tammikuun puolella, ja eilen vein ne uudelle omistajalleen.

 Ohje: perussukka, 56 s, hollantilainen kantapää, sädekavennus

Lanka: Novita 7 Veljestä (009)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 168 g

Koko: 43

Näihin sukkiin kokeilin varmaan paria kuvioneuletta ennen kuin keksin tämän, joka ei sekään sitten kovin kaksinen ollut, kun ei kunnolla edes erotu, mutta tuollaista salmiakkikuviota se on olevinaan. Ja olipahan jotain mielenkiintoa neuloa vartta, kun en halunnut pelkkää sileääkään tehdä tuohon resoreiden väliin, enkä myöskään joustinneuletta koko varteen. Lanka on jotain 7 Veljeksen kampanjaväriä, jota aikoinaan hamstrasin seitsemän kerää neuletakkia varten. Tein muistaakseni takakappaleen ja etukappaleita puoleen väliin, kunnes en enää halunnutkaan sellaista neuletakkia ja purin tekeleen. Onpahan taas yksi kerällinen neulottu pois varastoja täyttämästä, mutta vielä riittää muutamaan sukkapariin. Ehkäpä neulon niistä muutaman vuoden tauon jälkeen jollekin sivarille sukat.

Kalajoki vetää puoleensa

 

Ohje: Kalajoki

Lanka: Novita Nalle (043)

Puikot: 3 mm

Menekki: 94 g

Nämä sukatkin ovat vuosimallia 2011, eli yksi valmistuneista kyhäilyistä. Tuolla ne edelleen lojuvat vaatehuoneen perukoilla, mutta taitavat nyt päätyä äitin joululahjapakettiin. Pitäisi enemmänkin neuloa varastoon. Yleensä kun tuppaan neulomaan vain itselleni, jos en heti sillä hetkellä keksi jotain muuta käyttäjää. Oma villasukkavarasto alkaakin pursuilla jo yli äyräiden. Omista varastoistani löytyy myös lähes identtiset tällaiset sukat. Lähes sen takia, että näiden sukkien kanssa kämmäilin jotain mallineuleen kanssa. Muistaakseni jätin jonkin kerroksen neulomatta tai jotain vastaavaa, joka ei siis kovin vakava virhe ole, eikä näy lopputuloksessakaan kummemmin. Taitavat nämä olla vähän omiani isommatkin. Jo ensimmäisellä kerralla ohje osui ja upposi. Yksinkertaisen kaunis, näyttävä lopputulos, mutta neulominen ei kuitenkaan ole kovin vaivalloista tai haastavaa, kun suurimmaksi osaksi saa tikutella sileää, mutta kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoista. En usko, että tämäkään jää viimeiseksi tämän ohjeen toteutuksekseni.

Isänpäiväpipo

Viime aikoina on tullut annettua aika vähän neuleaiheisia lahjoja. Viime jouluksi tarkoitetut villasukatkin sain valmiiksi vasta joku aika sitten, langanpäitäkään ei ole vielä päätelty. Niinpä tänä vuonna ajattelin aloittaa valmistelut ajoissa. Tämän pipon neuloin iskälle isänpäivälahjaksi, ja se oli valmis jo kahta viikkoa ennen!

Ohje: Käänteinen

Lanka: Novita 7 Veljestä (099)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 93 g

Muuta: 120 silmukkaa

Tässä pipossahan siis molemmat puolet ovat oikeita puolia, ylläolevasta tykkään itse enemmän. Olen jo yhden Käänteisen iskälle antanut, senkin isänpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Iskällä on aika iso pää, joten tällainen malli sopii varmasti, kun reunaa voi kääntää mielensä mukaan. Joustinneuleen ansiosta voi silmukoitakin laittaa varmuuden vuoksi vähän enemmän, eikä pipo siltikään lörpötä ikävästi. Iskän iho ei myöskään kutia herkästi, joten neuloin pipon omista varastoista löytyvästä Seiskaveikasta. Miehellekin olisi tarkoitus oma tällainen tehdä jossain vaiheessa, mutta jostain vähemmän kutittavasta langasta.

Kuvat napattiin nopeasti kännykällä, juuri ennen piponvientireissua. Oli pakko laittaa vielä tuo alempi kuva, kun pojalla on niin mahtava ilme. :D Ei ole vielä ihan kaikki Bloggerin ominaisuudetkaan hallussa, kun vasta nyt hoksasin, että saahan noita kuvia vähän suurennettuakin.

ps. Edellisessä postauksessa unohtui mainita, että vihreiden villahousujen lähtötilanne oli tämä. Kissa oli päässyt vähän antamaan lempeä ihanille hahtuville...