Pitkästä aikaa puikoilta pudonnutta

Onpa taas vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen, yli kaksi vuotta! Viimeksi odotimme pikkuveljeä syntyväksi perheeseemme marraskuussa 2013, ja niin kävikin. Onpahan veljeskatraaseen liittynyt vielä kolmaskin jäsen, hän täytti tämän kuun alussa yhdeksän kuukautta!  Äidillä on siis kiirettä pitänyt kolmikon perässä pysyessä, eikä neulomiselle ole riittänyt samalla tavalla aikaa tai jaksamista kuin aiemmin.

Tässä tauon aikana olen välillä aloitellut joitain pieniä projekteja, lähinnä sukkia pojille, mutta edes niiden loppuun tekemiseen ei ole motivaatio riittänyt, vaikka 4-vuotiaan sukan neulomisen ei pitäisi mikään ylitsepääsemätön urakka ollakaan. Nyt kuitenkin erään tutun innoittamana päätin jälleen järjestää neulomiselle aikaa päiväohjelmassani, eikä tässä parin kuukauden aikana montaa neulomatonta päivää ole ollut. Valmista jälkeä tosin syntyy tuskastuttavan hitaasti, mikä välillä raastaa hermoja, kun pää pursuaa uusia ideoita. Ennen joulua sain valmiiksi kolme ja puoli sukkaparia, joista puolikas menee uusiksi, kun en ole siihen tyytyväinen ja kaksi paketoitiin jouluaattoa edeltävänä yönä, enkä viitsinyt siinä hämärässä alkaa niitä enää kuvaamaan. Eipä niitä tullut sitten lahjojen aukaisun jälkeenkään enää kuvattua. Semmoiset tavalliset perussukat Seiskaveikan raitalangasta ne oli, äitille punasävyiset ja iskälle sinisävyiset.

Äitin sukista jääneestä raitalangasta tein sitten nämä esittelyyn asti päätyneet sukat.

Ohje: Rim Socks (Ravelry)

Lanka: Novita 7 Veljestä (011) ja 7 Veljestä Raita (807)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 105 g

Oikein mukava ja nopea projekti, näiden neulominen onnistui elokuvateatterissakin (tuli sitäkin tässä uudessa innostuksen puuskassa kokeiltua ekaa kertaa). En pyrkinyt kohdistamaan värejä mitenkään, mutta sukista tuli ihan vahingossa lähes identtiset. Nämä sukat tein muuten ohjeen mukaan, mutta varresta tein pitemmän, ja teräkin taisi olla pitempi. Kantapäänkin tein kuten ohjeessa, mutta jatkossa taidan tehdä omalla tavallani, eli teen vahvistuksen nurjalla kerroksella ja oikean neulon normaalisti. Monissa ohjeissa neuvotaan tekemään vahvistus oikealla kerroksella, mutta itse olen oppinut sen juuri päinvastoin, ja itselleni se oma tapa on tietysti luontevampi ja sujuvampi.

Seuraavat sukat samalla ohjeella ovat jo suunnitteilla, tällä kertaa täsmälleen samoista langoista kuin ohjeessa, mutta saa nähdä, milloin ne pääsevät puikoille asti, kun tekisi mieli tehdä vaikka mitä muutakin. Kuten esikoiselle sukat, itselle ja miehelle pipot, pojille pipot ja kaulurit, torkkupeitto mätsäämään olohuoneen uusiin tyynyihin (tämän kanssa jännittää jo vähän etukäteen, että ehtiikö peitto valmistua ennen kuin tyynyt menevät taas vaihtoon :D) jne. Osa näistä onkin jo päässyt työn alle ja valmistunutkin. Toivon, että tämä innostus pysyisi nyt yllä ja jaksaisin vieläpä raportoida tännekin tekeleistäni. Onneksi puhelimellakin pystyy näppärästi ottamaan kuvat ja naputtelemaan blogiteksin, jopa useammassa erässä. En edes ole pysynyt laskuissa mukana, kuinka moneen otteeseen olen tätäkin tekstiä kirjoittanut ja muokannut. Täytyi tosin koneelle asti vaivautua lisäämään kuvat ja linkit, kun en jaksanut puhelimella alkaa niitä näpräämään. Muutama uusi projekti odottaa myös kuvia ja tarinaa, joten täytyy seuraavaksi siirtyä niiden kimppuun.

Toivottavasti tänne vielä eksyy vanhoja tuttuja, ja totta kai myös uudet tuttavuudet ovat tervetulleita! Jättäkää ihmeessä kommenttia, niin osaan tulla vastavierailulle. En ole blogejakaan seurannut pitkiin aikoihin, kun Google Reader meni silloin muinoin lopettamaan toimintansa ja Bloglovinin kanssa en päässyt oikein sinuiksi, kun alkoi innostus muutenkin hiipua. Mutta ehkäpä annan sille uuden tilaisuuden, kun olisi kiva päästä taas kartalle käsityömaailman uusista tuulista. Mitä kaikkia ihanuuksia tässä reilun parin vuoden tauon aikana onkaan keksitty! Tein blogille myös oman Instragram-tilin, jonne olen jo muutamia kuvia lisännyt, joten tervetuloa seuraamaan sitäkin! Sieltä minut löytää nimimerkillä @eikissakarvoistaan. :)

Sukkia iskälle

Jos jollekin, niin isälleni, on kiva antaa neulelahjoja, koska tietää hänen arvostavan niitä. Iskä on myös aina sukkia vailla, vaikka olen neulonut hänelle niitä varmaan kymmeniä pareja. Nämä ensimmäiset sukat aloitin jouluaattona 2011, kun olimme matkalla vanhempieni mökille joulunviettoon. En löytänyt mistään kolmepuolosia puikkojani, joten nappasin mukaan kolmemilliset. Ei tullut yhtään liian tiukat, vaikka käsialani onkin enemmän tiukka kuin löysä, ja välillä olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla tehdä vaihteeksi sukat nelosen puikoilla peltiefektin välttämiseksi. Jonkin verran näitä tuli muistaakseni matkalla ja mökillä neulottua, mutta valmiiksi asti en saanut. Joulupaketista iskä sai kuvan miehelle tekemistäni sukista, ja lupauksen, että samanmoiset sukat tulisi hänkin jossain vaiheessa saamaan. No, se jossain vaiheessa oli sitten seuraavan vuoden (eli viime) jouluna, kun en niitä aikaisemmin ollut jaksanut neuloa loppuun. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan? 

 

Ohje: oma perussukka, 56 s, 3o 1n -joustin, hollantilainen kantapää, nauhakavennus

Lanka: Novita 7 Veljestä (689) ja Novita 7 Veljestä Raita (894)

Puikot: 3 mm

Menekki: En muistanut kotona punnita ja mökillä ei ollut digivaakaa, joten tarkka arvo jäänee arvoitukseksi.

Koko: 43

Halusin käyttää ruskean langan kokonaan loppuun, mutta en sen kummemmin tehnyt mitään laskutoimituksia sen varmistamiseksi. Olisi kannattanut vähän suunnitella, kävi nimittäin niin, että lanka loppui kesken jo toisen sukan kantapään kohdalla. Ajattelin, että ei siinä mitään, puran vain aloitukset pois ja neulon loppulangasta pienet pätkät tilalle. Tulipahan sitten todettua sekin, että aloitusreunan purkaminen ei käy kovin helposti (eikä tarvi jatkossa sitä langanpäätä kovin pitkästi päätellä). Lopulta poimin raitalangan ensimmäisen kerroksen puikoille ja purin ruskean pois viimeisestä kerroksesta alkaen. Sukat tuli valmiiksi, mutta en taida kokeilla toista kertaa tuota kikkaa.

Koska olisi ollut vähän huijausta antaa edelliseksi jouluksi luvatut sukat seuraavana jouluna lahjaksi, aloitin muutamaa päivää ennen joulua neulomaan toista paria. Entisessä elämässä (eli ennen lasta) olisin varmasti saanutkin sukat parissa päivässä valmiiksi, mutta nyt ei pysty samalla tavalla paneutumaan pelkkään puikkojen heilutteluun, kun pitää yrittää pysyä tuon vauhtivekaran perässä, ennen kuin se tipahtaa tv-tasolta tai keittiöjakkaralta... Niinpä sukat valmistuivat vasta tammikuun puolella, ja eilen vein ne uudelle omistajalleen.

 Ohje: perussukka, 56 s, hollantilainen kantapää, sädekavennus

Lanka: Novita 7 Veljestä (009)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 168 g

Koko: 43

Näihin sukkiin kokeilin varmaan paria kuvioneuletta ennen kuin keksin tämän, joka ei sekään sitten kovin kaksinen ollut, kun ei kunnolla edes erotu, mutta tuollaista salmiakkikuviota se on olevinaan. Ja olipahan jotain mielenkiintoa neuloa vartta, kun en halunnut pelkkää sileääkään tehdä tuohon resoreiden väliin, enkä myöskään joustinneuletta koko varteen. Lanka on jotain 7 Veljeksen kampanjaväriä, jota aikoinaan hamstrasin seitsemän kerää neuletakkia varten. Tein muistaakseni takakappaleen ja etukappaleita puoleen väliin, kunnes en enää halunnutkaan sellaista neuletakkia ja purin tekeleen. Onpahan taas yksi kerällinen neulottu pois varastoja täyttämästä, mutta vielä riittää muutamaan sukkapariin. Ehkäpä neulon niistä muutaman vuoden tauon jälkeen jollekin sivarille sukat.