Seeproja

Palailtuani takaisin blogimaailmaan bongasin useammankin Niina Laitisen suunnitteleman sukkamallin, jonka halusin päästä neulomaan. Ensimmäisenä puikoille pääsivät Rim Socksit ja toisena nämä Seeprasukat.

Projekti: Seeprasukat

Ohje: Seeprasukat

Lanka: Novita 7 Veljestä (099) ja 7 Veljestä Viidakko (801)

Puikot: 3,5 mm Novitan koivupuikot

Menekki: 105 g

Koko: 40

Nämä sukat neuloin uusilla suosikkipuikoillani eli Novitan koivupuikoilla. Ainakin omistamani bambupuikot ovat makuuni vähän turhan taipuisia, ja nuo koivuiset ovat kivan jämäkät, mutta silti metallisia "pehmeämmät" ja miellyttävämmät. Muuten neuloin ohjeen mukaan, mutta kantapään tein omalla tavallani eli vahvennetun neuleen nurjalla puolella. Ja joko jalkani on kasvanut viime vuosina tai sitten käsialani on tiiviimpää kuin ohjeessa, sillä sekä näihin, että aiemmin neulomiini Rim Sockseihin minun piti neuloa muutama ylimääräinen kerros, että ne sopivat omiin jalkoihini, jotka ovat siis ainakin joskus olleet kokoa 39 niin kuin ohjeen sukatkin. Näihin tein kaksi ylimääräistä kerrosta mustalla ja neljä seepralla ennen kärkikavennuksia. En taaskaan pyrkinyt kohdistamaan raitoja, vaan ennemminkin olisin toivonut sukista enemmän erilaisia keskenään, mutta aika samanlaiset ne silti ovat. Omin sukat heti itselleni, ja tykkään niistä tosi paljon. :)

Kuvia oli tarkoitus ottaa enemmänkin, mutta nämä vain nappasin nopeasti ennen sukkien käyttöönottoa, ja nyt sukat ovat jo sen verran nuhjaantuneet ja kissankarvaiset, että en enää viitsi kuvata. Haluaisin ottaa parempia kuvia, ja olisihan meillä oikein järjestelmäkamerakin sitä varten, mutta tässä elämäntilanteessa ei ole aikaa panostaa tämän enempää, jos haluaa joskus saada jotain esiteltyäkin ja vieläpä jotain esiteltävää neulottuakin, joten nämä kännykän ajastimella keskellä yötä sinne päin räpsäistyt kuvat saavat kelvata. :D

 

Seeprasukkien jäljiltä seepralankaa jäi vielä noin yhdeksänkymmentä grammaa jäljelle. Halusin käyttää sen mahdollisimman pian kokonaan pois, kun viime aikoina on tullut hamstrattua niin paljon uusia lankoja, vaikka entisiäkin on laatikkokaupalla. Halusin piristää sukkia erivärisellä resorilla, kantapäällä ja kärjellä, ja jämälaatikosta seepralangan kaveriksi valikoitui pinkki Seiskaveikka vuodelta 2008. Pikku hiljaa tulee näitä vanhojakin lankoja tuhottua pois...

Projekti: Jämäseeprat

Ohje: perussukka 48 silmukalla, hollantilaisella kantapäällä ja leveällä nauhakavennuksella

Lanka: Novita 7 Veljestä (525) ja 7 Veljestä Viidakko (801)

Puikot: 3,5 mm Novita koivupuikot sekä 3,5 mm KnitPro Karbonz 15 cm puikot

Menekki: 120 g

Koko: 41

Näitä sukkia neuloin osittain myös toisilla uusilla tuttavuuksillani, hiilikuituisilla KnitPron Karbonzeilla, jotka ostin Lankamaailmasta samalla, kun vein sinne nuo monta vuotta sitten neulomani sytomyssyt eteenpäin toimitettaviksi. Otin puikot huvikseni 15 cm mittaisina, kun olen pitkään halunnut sellaisiakin testata. Ihan kiva neuletuntuma oli näilläkin, mutta vielä en ole valmis hylkäämään kaikkia vanhoja 20-senttisiä puikkojani ja vaihtamaan näihin. ;) En etukäteen tiennyt, miten tuo seepralanka käyttäytyisi yksinään, ja toivoin kuviosta ehkä vähän jotain epämääräisempää kuin noin selkeää raidoitusta, mutta ihan kivathan näistä noinkin tuli.

Ensin tarkoituksena oli neuloa sukat varpaista ylöspäin, jotta saisin varmemmin käytettyä seepralangan kokonaan. Tykkään kuitenkin enemmän perinteisestä neulontatavasta ja ajattelin, että tehdään sitten vähän isommat sukat, jos ei muuten meinaa lanka loppua. Seurasin vaa'an avulla, kuinka paljon lankaa menee varteen ja kuinka pitkä varsi siinä vaiheessa on, ja alkoi näyttää siltä, että vartta saa neuloa vaikka kuinka pitkästi, ellei halua teräosan olevan kokoa 43 ->. Aloitin sukat 48 silmukalla, ja omaan jalkaan nämä ovat ihan sopivat, vaikka pohkeen kohdalla ei olekaan enempää silmukoita. Nilkan kohdalla saisi itse asiassa olla muutama vähemmänkin, kun on pelkkää sileää neuletta eikä joustinta. Teräosasta sukat ovat itselleni hieman isot, joten veikkaan, että sukat ovat noin kokoa 41. Näistä tuli kyllä niin kivat, että tekisi mieli pitää nämäkin itselläni, mutta en kyllä tarvitse enempää sukkia. Lähipiiristä en tiedä ketään noin isojalkaista, mutta toisaalta kapeapohkeista jolle nämä kävisivät. Varsia voisi kyllä pitää myös alas rutattuina, jolloin ei pitäisi kiristää pohkeesta. Täytynee laittaa nämäkin lahjalaatikkoon odottelemaan, josko niille sopiva käyttäjä löytyisi.

Pitkästä aikaa puikoilta pudonnutta

Onpa taas vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen, yli kaksi vuotta! Viimeksi odotimme pikkuveljeä syntyväksi perheeseemme marraskuussa 2013, ja niin kävikin. Onpahan veljeskatraaseen liittynyt vielä kolmaskin jäsen, hän täytti tämän kuun alussa yhdeksän kuukautta!  Äidillä on siis kiirettä pitänyt kolmikon perässä pysyessä, eikä neulomiselle ole riittänyt samalla tavalla aikaa tai jaksamista kuin aiemmin.

Tässä tauon aikana olen välillä aloitellut joitain pieniä projekteja, lähinnä sukkia pojille, mutta edes niiden loppuun tekemiseen ei ole motivaatio riittänyt, vaikka 4-vuotiaan sukan neulomisen ei pitäisi mikään ylitsepääsemätön urakka ollakaan. Nyt kuitenkin erään tutun innoittamana päätin jälleen järjestää neulomiselle aikaa päiväohjelmassani, eikä tässä parin kuukauden aikana montaa neulomatonta päivää ole ollut. Valmista jälkeä tosin syntyy tuskastuttavan hitaasti, mikä välillä raastaa hermoja, kun pää pursuaa uusia ideoita. Ennen joulua sain valmiiksi kolme ja puoli sukkaparia, joista puolikas menee uusiksi, kun en ole siihen tyytyväinen ja kaksi paketoitiin jouluaattoa edeltävänä yönä, enkä viitsinyt siinä hämärässä alkaa niitä enää kuvaamaan. Eipä niitä tullut sitten lahjojen aukaisun jälkeenkään enää kuvattua. Semmoiset tavalliset perussukat Seiskaveikan raitalangasta ne oli, äitille punasävyiset ja iskälle sinisävyiset.

Äitin sukista jääneestä raitalangasta tein sitten nämä esittelyyn asti päätyneet sukat.

Ohje: Rim Socks (Ravelry)

Lanka: Novita 7 Veljestä (011) ja 7 Veljestä Raita (807)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 105 g

Oikein mukava ja nopea projekti, näiden neulominen onnistui elokuvateatterissakin (tuli sitäkin tässä uudessa innostuksen puuskassa kokeiltua ekaa kertaa). En pyrkinyt kohdistamaan värejä mitenkään, mutta sukista tuli ihan vahingossa lähes identtiset. Nämä sukat tein muuten ohjeen mukaan, mutta varresta tein pitemmän, ja teräkin taisi olla pitempi. Kantapäänkin tein kuten ohjeessa, mutta jatkossa taidan tehdä omalla tavallani, eli teen vahvistuksen nurjalla kerroksella ja oikean neulon normaalisti. Monissa ohjeissa neuvotaan tekemään vahvistus oikealla kerroksella, mutta itse olen oppinut sen juuri päinvastoin, ja itselleni se oma tapa on tietysti luontevampi ja sujuvampi.

Seuraavat sukat samalla ohjeella ovat jo suunnitteilla, tällä kertaa täsmälleen samoista langoista kuin ohjeessa, mutta saa nähdä, milloin ne pääsevät puikoille asti, kun tekisi mieli tehdä vaikka mitä muutakin. Kuten esikoiselle sukat, itselle ja miehelle pipot, pojille pipot ja kaulurit, torkkupeitto mätsäämään olohuoneen uusiin tyynyihin (tämän kanssa jännittää jo vähän etukäteen, että ehtiikö peitto valmistua ennen kuin tyynyt menevät taas vaihtoon :D) jne. Osa näistä onkin jo päässyt työn alle ja valmistunutkin. Toivon, että tämä innostus pysyisi nyt yllä ja jaksaisin vieläpä raportoida tännekin tekeleistäni. Onneksi puhelimellakin pystyy näppärästi ottamaan kuvat ja naputtelemaan blogiteksin, jopa useammassa erässä. En edes ole pysynyt laskuissa mukana, kuinka moneen otteeseen olen tätäkin tekstiä kirjoittanut ja muokannut. Täytyi tosin koneelle asti vaivautua lisäämään kuvat ja linkit, kun en jaksanut puhelimella alkaa niitä näpräämään. Muutama uusi projekti odottaa myös kuvia ja tarinaa, joten täytyy seuraavaksi siirtyä niiden kimppuun.

Toivottavasti tänne vielä eksyy vanhoja tuttuja, ja totta kai myös uudet tuttavuudet ovat tervetulleita! Jättäkää ihmeessä kommenttia, niin osaan tulla vastavierailulle. En ole blogejakaan seurannut pitkiin aikoihin, kun Google Reader meni silloin muinoin lopettamaan toimintansa ja Bloglovinin kanssa en päässyt oikein sinuiksi, kun alkoi innostus muutenkin hiipua. Mutta ehkäpä annan sille uuden tilaisuuden, kun olisi kiva päästä taas kartalle käsityömaailman uusista tuulista. Mitä kaikkia ihanuuksia tässä reilun parin vuoden tauon aikana onkaan keksitty! Tein blogille myös oman Instragram-tilin, jonne olen jo muutamia kuvia lisännyt, joten tervetuloa seuraamaan sitäkin! Sieltä minut löytää nimimerkillä @eikissakarvoistaan. :)

Kettu

Näitä huiveja on näkynyt yhdessä jos toisessakin blogissa, ja eräänä iltana oli ihan pakko aloittaa itsekin sellaista tekemään. Langat löytyi omista varastoista, joten ostoksillekaan ei tarvinnut lähteä. Tuon punaruskean langan olen hamstrannut joskus vuonna 2008, joten ihan hyvä, että pääsi sekin vihdoin puikoille asti... Alkuinnostuksen jälkeen tämä oli aika tylsää neulottavaa, mutta onneksi pikkutyö valmistui nopeasti. Ohjeeseen tein sen verran muutoksia, että en neulonut korvia erikseen, vaan poimin silmukat suoraan tuosta valkoisesta osiosta. Ja hännän kavennuksetkin tein aina kerroksen alussa enkä lopussa. Tuli ihan kiva, ja sopii yhteen pojan kettupuvun kanssa. :) Tällä ideallahan voisi tehdä vaikka lapasetkin, tosin niillä ei kyllä näillä pakkasilla vielä tarkenisi.

Ohje: Kettupuuhka

Lanka: Novita 7 Veljestä (010) ja Gjestal Janne (437)

Puikot: 4 mm

Menekki: luonnonvalkoista 10 g ja punaruskeaa 40 g, eli yhteensä 50 g

Muuta: kaksi mustaa nappia silmiksi ja mustaa seiskaveikkaa nenänpääksi

Ravelryssä

Lintuja

Jostain iski yhtäkkinen tarve virkata pojan ikkunaan jotain koristuksia, ja muistin jossain netin syövereissä nähneeni ohjeen virkattuun lintuun. Joten eikun jämälaatikoita tonkimaan ja koukku käteen.

Ohje: Birdie Decoration

Lanka: erivärisiä 7 veikan jämiä, sininen ja oranssi täysistä keristä

Koukku: 4 mm

Menekki: n. 15 g / lintu eli yhteensä n. 45 g
Muuta: sekalaisia nappeja, vanua täytteeksi

Aikamoista pipertämistähän näitten tekeminen oli, kun piti vartalon lisäksi virkata nokkaa, jalkaa, siipeä, ripustuslenkkiä ja ommella kaikki paikoilleen. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että oliko näitä pakko tehdä kolme kerralla... Mutta ihan hauskathan niistä tuli, jokainen omanlaisensa.

Valoa vasten oli vaikeaa ottaa kuvaa, mutta voitte kuvitella ne roikkumaan tuonne ikkunaan.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Eikä neulojan lapsilla äidin neulomia vaatteita. Ainakaan tämän neulojan lapsella. Ennen raskauttaa tein pari nuttua ja muita sekalaisia pikkuneuleita vailla tietoakaan tulevasta käyttäjästä. Ne olivat väritykseltään enemmän tai vähemmän tyttömäisiä, joten niitä ei tullut omalla pojalla juuri käytettyä. Raskaana ollessani neuloin muistaakseni yhdet sukat, jotka osoittautuivat vähän liian tiukoiksi, sekä yhden setin (myssy, lapset sukat), joka pääsi jopa käyttöön asti. Lisäksi KYHäilin peiton ja tämän takin, joka on aiemmin jäänyt esittelemättä.

Ohje: Garter Stitch Baby Kimono (ravlink)

Lanka: Novita Luxus Alpaca (068)

Puikot: 3 mm

Menekki: 119 g

Koko: 1-3 months
Ravelryssä

Tein ohjeeseen sen verran muutoksia, että hihat neuloin pyörönä ja kaula-aukon tein eri tavalla myös. Ohjeen mukaan kaula-aukosta olisi pitänyt poimia silmukoita ja neuloa muutama kerros ainaoikeaa. Sen ensin teinkin, mutta poimin liikaa silmukoita ja kaulus lörpötti ikävästi. Lopulta päädyin virkkaamaan kerroksen kiinteitä silmukoita pääntielle, ja lopputuloksesta tuli oikein kiva. Sisäpuolen solmimisnauhat tein myöskin virkkaamalla. Napit ovat muistaakseni Nappi Kikasta. Kaula-aukko olisi saanut olla ehkä vähän vähemmän avara, mutta eipä se käyttöä juuri hidastanut. Söpö takki ja ihanan pehmoinen!

Äidin tekemien neulevaatteiden puuttumista ei täysin voi pistää saamattomuuden piikkiin, sillä oikeastaan meillä ei edes olisi ollut käyttöä enemmille villavaatteille. Lapsi oli sen verran kuumaverinen, että sisätiloissa lisälämmikkeelle ei ollut tarvetta, ulkopuvun alla puolestaan käytettiin äitisypakkauksesta saatua merinovillapukua, ja myös äp:n tumput olivat kovassa käytössä. Neuvolasta puolestaan saimme MLL:n paikallisyhdistyksen lahjoittamat villasukat, joilla pärjättiin pitkälle keväääseen.

Vaaleat sukat

Ohje: silmukkamäärät Novitan sukkataulukosta Nalle-langalle

Lanka: Novita Luxus Alpaca (010 ja 068)

Puikot: 3 mm

Menekki: 17 g

Siniset sukat

Ohje: silmukkamäärät Novitan sukkataulukosta 7 Veljestä -langalle

Lanka: Novita 7 Veljestä (154 ja tumman värikoodista ei tietoa)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 21 g

Lahjasukkien jäätyä pieniksi neuloinkin sitten nuo vaaleat sukat. Sukilla oli niin kiire päästä käyttöön, ettei edes langanpäitä kerennyt päätellä. Eikä myöhemminkään huvittanut ryhtyä puuhaan. Ajattelin, että sukat ehtivät jäädä pieniksi ennen kuin langanpäät saadaan piiloon, mutta sitten sukat unohtuivat mummilaan ja palautuivat langat pääteltyinä. Äitini oli siis toiminut päättelykeijuna. :D Sinisten sukkien valmistuminen kesti ikuisuuden, kun ei vaan napannut. Aloittelin joskus viime syksynä kai, ja valmista tuli muistaakseni tammikuussa. Molemmat sukat on muistaakseni tehty noin koon 22 mukaan, mutta siniset ovat kyllä vaaleita isommat.

 

Lapasten tarve syntyi, kun pojalla on toppakintaista huolimatta kädet usein ihan kylmät ulkoa tultaessa. Alle piti siis saada ohuet ja istuvat aluslapaset. Näidenkin tekemiseen meni projektin kokoon nähden aika kauan, kun epäilytti, että tuleeko sopivat vai ei, ja sitten ei huvittanut neuloa ollenkaan, ettei vaan ois joutunut pian purkamaan. Lopulta eka lapanen saatiin taisteltua valmiiksi, ja toinen syntyikin sitten vähemmällä vaivalla. Vähän oudon pitkulaiset niistä tuli, mutta ihan käteensopivat kuitenkin. Ja testikäytön jälkeen olivat hyväksi havaitut ja kädet sisälle tultaessa ihan lämpimät!

 

Lapaset

Ohje: omasta päästä*

Lanka: Drops Alpaca (7238 ja 2916)

Puikot: 2,5 mm

Menekki: 26 g 

* Vilkuillaan vähän joitain ohjeita ja luodaan sopivalta tuntuva määrä silmukoita, tässä tapauksessa 48. Neulotaan vähän matkaa ja huomataan, että vähemmälläkin pärjäisi. Kavennellaan muutaman kerroksen välein 4s/kerros, kunnes silmukoita on 36. Tehdään resori ranteen kohdalle. Neulotaan taas menemään ja yritetään saada lasta sovittamaan lapasta, että tiedetään sopiva peukun paikka. Taas neulotaan vähäsen. Lopuksi yritetään taas saada mallinukkea yhteistyöhön, ja aloitetaan kärkikavennukset. Todetaan, että ulkonäöllä ei voi juuri kehuskella, mutta pääasia, että toimii tarkoituksenmukaisella tavalla.

Nyt vähän polttelisi neulaista pojalle joku haalari tai muu villa-asu ensi talvelle, ja parempi varmaan olisikin aloitella jo tässä vaiheessa, että ehtii ajoissa valmiiksi. :P Toppakenkiin mätsäävä pipokin olisi suunnitteilla, kunhan joku vaan jaksaisi alkaa säveltämään jotain ohjeentynkää, kun valmiita ohjeita ei vastaavalle toteutukselle ole saatavilla. Ja hei, jos jollain sattuu olemaan tallessa Novitan Teddy-langan vyöte joltain vuodelta miekka ja kirves (ehkä parin vuoden takaa?), ja jossa on takana ohje lapsen korvaläppämyssyyn, niin kiitollisena ottaisin vastaan silmukkamääriä ja muita speksejä. Kun en vaan millään jaksais yrityksen ja erehdyksen kautta lähteä kokeilemaan ensin itse.

Käsienlämmittimet

Tänä vuonna päätin ihan tosissani panostaa lahjaneulomuksiin, niin ettei aina tarvitsisi paketoida vain toista sukkaa tai antaa edellisvuodelle tarkoitettua lahjaa vasta seuraavana merkkipäivänä.

Olin jo pariin otteeseen kuullut iskän valittelevan, että hän oli hukannut aiemmin tekemäni kynsikkäät, joten siinäpä oiva synttärilahjaidea. Ei viitsisi niitä ainaisia sukkia tehdä, vaikka niitähän se iskä aina onkin vailla, mutta kun juuri annoin nuo edelliskerralla esitellyt kaksi paria. Synttäreihin on aikaa vielä parisen viikkoa, joten tämä lahja ainakin valmistui ajoissa.

Ohje: Novita Kevät 2006, sormikkaiden sijaan tein kynsikkäät

Lanka: Novita 7 Veljestä (009 ja 099)

Puikot: 3,5 mm & 4 mm

Menekki: 74 g

En ole kauheasti tehnyt mitään käsineitä, varsinkaan miehille, joten pelkäsin, että näistä tulee liian tiukat, kun silmukoita luotiin vain 40. Tavallisesti en neulo joustinta pienemmillä puikoilla kuin sileää, mutta tässä tapauksessa otin kämmenosaan nelimilliset puikot edellämainitusta syystä ja lisäksi siksi, ettei neulepinnasta tulisi liian tönkköä. Kolmen kerroksen raidat toimivat tässä mallissa hyvin, sillä ne helpottivat kerrosten laskemista peukalokiilan teossa ja muuallakin. No, eipä se nyt niin vaikeaa ilmankaan olisi ollut, mutta oli näppärää, kun tiesi, että aina uuden värin ekalla kerroksella tulee lisäykset.

Pikkurillistä tuli aika pieni muihin sormiin verrattuna, siinä olikin vain 12 silmukkaa, kun nimettömässä ja keskisormessa oli 18 ja etusormessa 16. Eli jos tulevaisuudessa vielä tällä ohjeella teen, niin itselle muistiin, että kannattaa ottaa tämä huomioon silmukkamäärässä. Peukalo puolestaan vaikutti aika isolta, mutta en jaksanut alkaa sumplimaan muutoksia ohjeeseen. Tein tarkoituksella sormista aika pitkät, eli sormenpäätä jää aika vähän näkyviin, vain viimeisestä nivelestä ylöspäin. Kynsikkäistä tuli aika istuvat, mikä on omasta mielestäni ihan hyvä asia. Toivottavasti iskä on samaa mieltä, nuo edelliset on nimittäin vähän suurempaa tekoa, kun en käsityöurani alkuaikoina oikein tajunnut muuttaa silmukkamäärää langan vaihtuessa paksumpaan. Sukathan olisin osannut tehdä vaikka unissani jo ala-asteelta asti, eikä se kammoksuttu kantapääkään ole koskaan mielestäni ollut sen vaikeampi kuin muukaan osa sukasta, mutta näitä muita käsitöitä olen alkanut enemmän tekemään vasta perustettuani ensimmäisen blogini. Sitä ennen lankavarastonikin koostui lähinnä seiskaveikkajämistä, kun nyt puolestaan haaveilen omasta lankahyllystä, johon saisin erilaiset langat (joita on varmaan nyt yli 20 kg, vaikka jatkuvasti yritänkin neuloa varastolankoja pois) lajiteltua kauniisti esille muovisten säilytyslaatikoiden sijaan.

Sukkia iskälle

Jos jollekin, niin isälleni, on kiva antaa neulelahjoja, koska tietää hänen arvostavan niitä. Iskä on myös aina sukkia vailla, vaikka olen neulonut hänelle niitä varmaan kymmeniä pareja. Nämä ensimmäiset sukat aloitin jouluaattona 2011, kun olimme matkalla vanhempieni mökille joulunviettoon. En löytänyt mistään kolmepuolosia puikkojani, joten nappasin mukaan kolmemilliset. Ei tullut yhtään liian tiukat, vaikka käsialani onkin enemmän tiukka kuin löysä, ja välillä olen miettinyt, että pitäisikö kokeilla tehdä vaihteeksi sukat nelosen puikoilla peltiefektin välttämiseksi. Jonkin verran näitä tuli muistaakseni matkalla ja mökillä neulottua, mutta valmiiksi asti en saanut. Joulupaketista iskä sai kuvan miehelle tekemistäni sukista, ja lupauksen, että samanmoiset sukat tulisi hänkin jossain vaiheessa saamaan. No, se jossain vaiheessa oli sitten seuraavan vuoden (eli viime) jouluna, kun en niitä aikaisemmin ollut jaksanut neuloa loppuun. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan? 

 

Ohje: oma perussukka, 56 s, 3o 1n -joustin, hollantilainen kantapää, nauhakavennus

Lanka: Novita 7 Veljestä (689) ja Novita 7 Veljestä Raita (894)

Puikot: 3 mm

Menekki: En muistanut kotona punnita ja mökillä ei ollut digivaakaa, joten tarkka arvo jäänee arvoitukseksi.

Koko: 43

Halusin käyttää ruskean langan kokonaan loppuun, mutta en sen kummemmin tehnyt mitään laskutoimituksia sen varmistamiseksi. Olisi kannattanut vähän suunnitella, kävi nimittäin niin, että lanka loppui kesken jo toisen sukan kantapään kohdalla. Ajattelin, että ei siinä mitään, puran vain aloitukset pois ja neulon loppulangasta pienet pätkät tilalle. Tulipahan sitten todettua sekin, että aloitusreunan purkaminen ei käy kovin helposti (eikä tarvi jatkossa sitä langanpäätä kovin pitkästi päätellä). Lopulta poimin raitalangan ensimmäisen kerroksen puikoille ja purin ruskean pois viimeisestä kerroksesta alkaen. Sukat tuli valmiiksi, mutta en taida kokeilla toista kertaa tuota kikkaa.

Koska olisi ollut vähän huijausta antaa edelliseksi jouluksi luvatut sukat seuraavana jouluna lahjaksi, aloitin muutamaa päivää ennen joulua neulomaan toista paria. Entisessä elämässä (eli ennen lasta) olisin varmasti saanutkin sukat parissa päivässä valmiiksi, mutta nyt ei pysty samalla tavalla paneutumaan pelkkään puikkojen heilutteluun, kun pitää yrittää pysyä tuon vauhtivekaran perässä, ennen kuin se tipahtaa tv-tasolta tai keittiöjakkaralta... Niinpä sukat valmistuivat vasta tammikuun puolella, ja eilen vein ne uudelle omistajalleen.

 Ohje: perussukka, 56 s, hollantilainen kantapää, sädekavennus

Lanka: Novita 7 Veljestä (009)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 168 g

Koko: 43

Näihin sukkiin kokeilin varmaan paria kuvioneuletta ennen kuin keksin tämän, joka ei sekään sitten kovin kaksinen ollut, kun ei kunnolla edes erotu, mutta tuollaista salmiakkikuviota se on olevinaan. Ja olipahan jotain mielenkiintoa neuloa vartta, kun en halunnut pelkkää sileääkään tehdä tuohon resoreiden väliin, enkä myöskään joustinneuletta koko varteen. Lanka on jotain 7 Veljeksen kampanjaväriä, jota aikoinaan hamstrasin seitsemän kerää neuletakkia varten. Tein muistaakseni takakappaleen ja etukappaleita puoleen väliin, kunnes en enää halunnutkaan sellaista neuletakkia ja purin tekeleen. Onpahan taas yksi kerällinen neulottu pois varastoja täyttämästä, mutta vielä riittää muutamaan sukkapariin. Ehkäpä neulon niistä muutaman vuoden tauon jälkeen jollekin sivarille sukat.

Isänpäiväpipo

Viime aikoina on tullut annettua aika vähän neuleaiheisia lahjoja. Viime jouluksi tarkoitetut villasukatkin sain valmiiksi vasta joku aika sitten, langanpäitäkään ei ole vielä päätelty. Niinpä tänä vuonna ajattelin aloittaa valmistelut ajoissa. Tämän pipon neuloin iskälle isänpäivälahjaksi, ja se oli valmis jo kahta viikkoa ennen!

Ohje: Käänteinen

Lanka: Novita 7 Veljestä (099)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 93 g

Muuta: 120 silmukkaa

Tässä pipossahan siis molemmat puolet ovat oikeita puolia, ylläolevasta tykkään itse enemmän. Olen jo yhden Käänteisen iskälle antanut, senkin isänpäivälahjaksi pari vuotta sitten. Iskällä on aika iso pää, joten tällainen malli sopii varmasti, kun reunaa voi kääntää mielensä mukaan. Joustinneuleen ansiosta voi silmukoitakin laittaa varmuuden vuoksi vähän enemmän, eikä pipo siltikään lörpötä ikävästi. Iskän iho ei myöskään kutia herkästi, joten neuloin pipon omista varastoista löytyvästä Seiskaveikasta. Miehellekin olisi tarkoitus oma tällainen tehdä jossain vaiheessa, mutta jostain vähemmän kutittavasta langasta.

Kuvat napattiin nopeasti kännykällä, juuri ennen piponvientireissua. Oli pakko laittaa vielä tuo alempi kuva, kun pojalla on niin mahtava ilme. :D Ei ole vielä ihan kaikki Bloggerin ominaisuudetkaan hallussa, kun vasta nyt hoksasin, että saahan noita kuvia vähän suurennettuakin.

ps. Edellisessä postauksessa unohtui mainita, että vihreiden villahousujen lähtötilanne oli tämä. Kissa oli päässyt vähän antamaan lempeä ihanille hahtuville...