Yhä valoisaa

Ihastuin tähän ohjeeseen heti, kun se ilmestyi. Kesti kuitenkin yli kaksi vuotta ennen kuin työ pääsi puikoille asti. En muista miksi. Ehkä siksi, että epäilin mallin istuvuutta omalle kropalleni, ja onhan tässä aika paljon neulottavaa ohuella langalla ja pienillä puikoilla. Erään kerran Kärkkäisellä käydessäni päätin sitten ostaa langat, jotka sattumoisin olivat vielä alessa. Väriksi valitsin harmaan, sillä harmaa on kiva, ja muutenkin sopii tähän malliin kuin nakutettu. Neljä kuukautta tätä neuloin, vaikka oikeasti tämä oli melko nopea projekti. Välillä oli pitempiä aikoja, etten neulonut tätä ollenkaan, vaan tein muita töitä. Sileän neuleen neulominen ei ollut puuduttavaa, sillä tämä oli varsin mainio telkkarineule. Lisäksi vasta taskujen jälkeen alkoi vaihe, jolloin ei koko ajan olisi tapahtunut jotain.

Ohje: Still Light Tunic (ravlink)

Lanka: Drops Alpaca (0501)

Puikot: 3 mm, hihojen ja helman joustimessa 2,5 mm

Menekki: 410 g

Koko: S

 Ravelryssä

Luettuani mirzun postauksen hänen tekemästään tunikasta päätin neuloa omani S-koossa, vaikka normaalisti käytänkin isompaa kokoa. Ravelryssäkin monet ovat todenneet, että ohjeenmukaisella koolla tehtynä neuleesta tulee liian iso. Ohjetta noudatin muuten pilkulleen, mutta jätin tunikan muutaman sentin lyhyemmäksi kuin ohjeessa. Pitkään mietin, että teenkö hihoista kokopitkät, mutta päätin sitten kuitenkin jättää lyhyemmiksi.

Ensimmäistä kertaa neuloin puseron ylhäältä alas (no, eipä noita puseroita nyt muutenkaan kauheasti ole tullut neulottua). Todella näppärää, kun pystyi matkan varrella sovittamaan. Eikä ommeltavia saumojakaan tullut yhtään. Saako aloittaa toisen heti perään? Seuraavan tunikan voisin tehdä raidallisena, ilman taskuja, pitkillä hihoilla ja vyötärömuotoiluilla. Tässähän vyötärölle tulee vain lisäyksiä, eikä se välttämättä pahaiten imartele omaa vartaloani, joka on mallia tasapaksu.

Muutamen päivän käyttökokemuksella neule on lunastanut paikkansa vaatekaapissa, eikä varmasti jää pölyttymään sen perälle. Mutta kuka sanoi, että alpakka ei kutita!? Ehkä siihenkin tottuu... No, lämmin se ainakin on, välillä meinaa tulla jopa kuuma. Ja ihana, tykkään! Sekä olen ylpeä, että sain tämän valmiiksi ihan kohtuullisessa ajassa. Ehkä jatkossa uskallan neuloa enemmänkin isompia töitä, kun ei niiden valmistumiseen näköjään menekään ikuisuutta.

Ps. Mikäli joku ei vielä tiennyt, niin kuvat aukeavat isommaksi klikkaamalla, niin tässä kuin muissakin postauksissa.

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

Eikä neulojan lapsilla äidin neulomia vaatteita. Ainakaan tämän neulojan lapsella. Ennen raskauttaa tein pari nuttua ja muita sekalaisia pikkuneuleita vailla tietoakaan tulevasta käyttäjästä. Ne olivat väritykseltään enemmän tai vähemmän tyttömäisiä, joten niitä ei tullut omalla pojalla juuri käytettyä. Raskaana ollessani neuloin muistaakseni yhdet sukat, jotka osoittautuivat vähän liian tiukoiksi, sekä yhden setin (myssy, lapset sukat), joka pääsi jopa käyttöön asti. Lisäksi KYHäilin peiton ja tämän takin, joka on aiemmin jäänyt esittelemättä.

Ohje: Garter Stitch Baby Kimono (ravlink)

Lanka: Novita Luxus Alpaca (068)

Puikot: 3 mm

Menekki: 119 g

Koko: 1-3 months
Ravelryssä

Tein ohjeeseen sen verran muutoksia, että hihat neuloin pyörönä ja kaula-aukon tein eri tavalla myös. Ohjeen mukaan kaula-aukosta olisi pitänyt poimia silmukoita ja neuloa muutama kerros ainaoikeaa. Sen ensin teinkin, mutta poimin liikaa silmukoita ja kaulus lörpötti ikävästi. Lopulta päädyin virkkaamaan kerroksen kiinteitä silmukoita pääntielle, ja lopputuloksesta tuli oikein kiva. Sisäpuolen solmimisnauhat tein myöskin virkkaamalla. Napit ovat muistaakseni Nappi Kikasta. Kaula-aukko olisi saanut olla ehkä vähän vähemmän avara, mutta eipä se käyttöä juuri hidastanut. Söpö takki ja ihanan pehmoinen!

Äidin tekemien neulevaatteiden puuttumista ei täysin voi pistää saamattomuuden piikkiin, sillä oikeastaan meillä ei edes olisi ollut käyttöä enemmille villavaatteille. Lapsi oli sen verran kuumaverinen, että sisätiloissa lisälämmikkeelle ei ollut tarvetta, ulkopuvun alla puolestaan käytettiin äitisypakkauksesta saatua merinovillapukua, ja myös äp:n tumput olivat kovassa käytössä. Neuvolasta puolestaan saimme MLL:n paikallisyhdistyksen lahjoittamat villasukat, joilla pärjättiin pitkälle keväääseen.

Vaaleat sukat

Ohje: silmukkamäärät Novitan sukkataulukosta Nalle-langalle

Lanka: Novita Luxus Alpaca (010 ja 068)

Puikot: 3 mm

Menekki: 17 g

Siniset sukat

Ohje: silmukkamäärät Novitan sukkataulukosta 7 Veljestä -langalle

Lanka: Novita 7 Veljestä (154 ja tumman värikoodista ei tietoa)

Puikot: 3,5 mm

Menekki: 21 g

Lahjasukkien jäätyä pieniksi neuloinkin sitten nuo vaaleat sukat. Sukilla oli niin kiire päästä käyttöön, ettei edes langanpäitä kerennyt päätellä. Eikä myöhemminkään huvittanut ryhtyä puuhaan. Ajattelin, että sukat ehtivät jäädä pieniksi ennen kuin langanpäät saadaan piiloon, mutta sitten sukat unohtuivat mummilaan ja palautuivat langat pääteltyinä. Äitini oli siis toiminut päättelykeijuna. :D Sinisten sukkien valmistuminen kesti ikuisuuden, kun ei vaan napannut. Aloittelin joskus viime syksynä kai, ja valmista tuli muistaakseni tammikuussa. Molemmat sukat on muistaakseni tehty noin koon 22 mukaan, mutta siniset ovat kyllä vaaleita isommat.

 

Lapasten tarve syntyi, kun pojalla on toppakintaista huolimatta kädet usein ihan kylmät ulkoa tultaessa. Alle piti siis saada ohuet ja istuvat aluslapaset. Näidenkin tekemiseen meni projektin kokoon nähden aika kauan, kun epäilytti, että tuleeko sopivat vai ei, ja sitten ei huvittanut neuloa ollenkaan, ettei vaan ois joutunut pian purkamaan. Lopulta eka lapanen saatiin taisteltua valmiiksi, ja toinen syntyikin sitten vähemmällä vaivalla. Vähän oudon pitkulaiset niistä tuli, mutta ihan käteensopivat kuitenkin. Ja testikäytön jälkeen olivat hyväksi havaitut ja kädet sisälle tultaessa ihan lämpimät!

 

Lapaset

Ohje: omasta päästä*

Lanka: Drops Alpaca (7238 ja 2916)

Puikot: 2,5 mm

Menekki: 26 g 

* Vilkuillaan vähän joitain ohjeita ja luodaan sopivalta tuntuva määrä silmukoita, tässä tapauksessa 48. Neulotaan vähän matkaa ja huomataan, että vähemmälläkin pärjäisi. Kavennellaan muutaman kerroksen välein 4s/kerros, kunnes silmukoita on 36. Tehdään resori ranteen kohdalle. Neulotaan taas menemään ja yritetään saada lasta sovittamaan lapasta, että tiedetään sopiva peukun paikka. Taas neulotaan vähäsen. Lopuksi yritetään taas saada mallinukkea yhteistyöhön, ja aloitetaan kärkikavennukset. Todetaan, että ulkonäöllä ei voi juuri kehuskella, mutta pääasia, että toimii tarkoituksenmukaisella tavalla.

Nyt vähän polttelisi neulaista pojalle joku haalari tai muu villa-asu ensi talvelle, ja parempi varmaan olisikin aloitella jo tässä vaiheessa, että ehtii ajoissa valmiiksi. :P Toppakenkiin mätsäävä pipokin olisi suunnitteilla, kunhan joku vaan jaksaisi alkaa säveltämään jotain ohjeentynkää, kun valmiita ohjeita ei vastaavalle toteutukselle ole saatavilla. Ja hei, jos jollain sattuu olemaan tallessa Novitan Teddy-langan vyöte joltain vuodelta miekka ja kirves (ehkä parin vuoden takaa?), ja jossa on takana ohje lapsen korvaläppämyssyyn, niin kiitollisena ottaisin vastaan silmukkamääriä ja muita speksejä. Kun en vaan millään jaksais yrityksen ja erehdyksen kautta lähteä kokeilemaan ensin itse.

Synttäripusero

Taidan kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä näiden myöhästyneiden lahjaneulomusteni kanssa...

Annoin tämän puseron syntymäpäivälahjaksi miehelleni joulukuussa 2010. Neulomisen aloitin jo hyvissä ajoin elokuussa, ja pusero oli muuten valmis, mutta en onnistunut löytämään omasta mielestäni täydellistä vetoketjua, joten ostin kolme erilaista ja annoin miehen valita mieleisensä (joka oli eri kuin minkä itse olisin valinnut, joten sinänsä ihan hyvä, että jätin vetoketjun ompelematta...).

Sitten ne kootut selitykset: pian tulinkin raskaaksi, ja mielen valtasi muut asiat kuin käsityöt. Sitten syntyi jo se vauvakin, ja piti kiireenvilkkaa neuloa kastemekko (se sentään valmistui ajoissa, mutta ei ole vieläkään päässyt esittelyyn) ja villahousuja ja muuta tarpeellista. Nyt tuo termiitti kiipeää kirjahyllyyn, tyhjentää keittiön kaapit ja vaikka mitä muuta, jos selkänsä kääntää, eli jos päiväsaikaan jotain käsitöitä onnistuu tekemään, niin sen täytyy olla sellaista, mikä ei vaadi suurta keskittymistä ja jonka voi nopeasti viskata syrjään, jos tarve vaatii. Niin että ei siinä paljon vetoketjuja ommella. Eikä se nyt muutenkaan niin mukavaa hommaa ole, joten illan käsityöhetket on käytetty johonkin mielekkäämpään puuhaan. Aina se on kuitenkin takaraivossa kolkutellut, että eipä oo sekään synttäripusero vielä päässyt käyttöön, vaikka itse h-hetki oli jo yli kaksi vuotta sitten...

Vetoketju oli ollut neulattuna paikoilleen jo pitemmän aikaa, mutta kun etukäteen pelkäsin, että ompeluosuus ei heti ensiyrittämällä onnistu, niin ei kiinnostanut sitten ryhtyä edes kokeilemaan. Kun lopulta tartuin toimeen, niin aika kivuttomastihan se sujui. Mutta. Sitten minua alkoi vaivata pääntien epäsiisteys. Alkuperäiseen malliinhan tulee pääntielle napit, kun taas itse ajattelin miehen pitävän enemmän vetoketjusta. Sen verran suunnittelin, että mistä kohtaa vetoketju alkaa, mutta en esimerkiksi sitä, että kannattaisi tehdä vähän jotain ainaoikein- tai helmineuletta vaikka siihen pääntielle, että vetskarin saa siististi kiinni.

Keksin, että voisin virkata kerroksen kiinteitä silmukoita pääntielle, mutta sitten muistin, että olin jo käyttänyt kaiken langan viimeistä metriä myöten. Sitten Ravelryssä omia töitä selatessani bongasin yhden virkatun tiskirätin, joka osoittautui käytössä liian pieneksi ja muutenkin huonoksi, ja johon oli käytetty samaista lankaa, tosin eri värierää. Tiskirätillä oli ehkä yhdesti pyyhitty jotain, joten lanka ei siitä ollut kärsinyt, ja muutenkin purin vain muutaman kerroksen reunasta.

Virkatusta reunasta tuli tosi siisti aikaisempaan verrattuna, ja vetoketju oli helppo kiinnittää siihen. Kiinnitin vetskarin nuppineuloilla ja kohdistin sen tarkasti samalle kohdalle molemmin puolin, lopuksi vielä harsin vetskarin, että pysyisi varmasti paikoillaan. Sitten vain ompelemaan. Mittasin kaulusta neuloessa, että siitä tulee sopivan pituinen vetoketuun nähden, mutta varsinkin virkkauksen jäljiltä se meinasi vähän vetää kasaan, vaikka koitin virkata tosi löysästi. Pitää pesun jälkeen aina venytellä oikeisiin mittoihin, niin kuin muutenkin koko neuletta. Kuvissa lievä kupruilu korostuu vähän enemmän kuin luonnossa. Lisäksi mies vetää vetoketjun ehkä puoliväliin asti auki, joten sekin häivyttää efektiä. Kokonaan auki vetskaria ei voisi edes jättää, koska nurjalta puolelta se näkyy rumasti. Jouduin ostamaan tummansinisen, kun mistään ei löytynyt vaaleampaa, ja ompelulanka puolestaan on vaaleaa, että se ei paistaisi etupuolelta, joten pistojen jäljet näkyvät nurjalla selvästi. Seuraavalla kerralla pitääkin muistaa hommata heti alussa kaikki tykötarpeet valmiiksi, ettei viimeistelyvaiheessa tarvitse ruveta säätämään ja tyytymään kompromisseihin.

Vähän kyllä jännittää, että miten lanka pesussa käyttäytyy. Aiemmin olen neulonut Luxus Cottonista lähinnä tiskirättejä ja pessyt niitä ohjetta korkeammassa lämpötilassa, eli 60 asteessa. Rätit eivät enää ole yhtä pehmeitä kuin puikoilta tullessa, mutta muuten pinta on vielä siistiä. Tämä on mukava lanka neuloa, harmi, että Novita poisti sen(kin) valikoimistaan.

Ohje: Novita Kevät 2010, malli 70, Miehen satulahihainen pusero

Lanka: Novita Luxus Cotton (193)

Puikot: 3 mm & 4 mm, sekä pääntien huolitteluun 4 mm virkkuukoukku

Menekki: 14 kerää, vetskarin kanssa punnittuna 725 g*

Koko: M

Tämä pusero on muuten ensimmäinen aikuisiällä neulomani pusero! Toki aloitettuja on muutama, kuten Coffee Tunic ja Vihervaara, mutta valmiiksi olen aikaisemmin saanut ainoastaan yläasteella tekemäni kirjoneulepuseron, jotan en ole tainnut kertaakaan edes käyttää. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän neuleeseen, mielestäni se sopii hyvin miehelle. Mieskin tuntui tykkäävän. :)

* En merkitse grammoja tämän vuoden kulutukseen, koska koko neulomisosuus valmistui jo tuolloin vuonna 2010.