Synttäripusero

Taidan kuulostaa jo rikkinäiseltä levyltä näiden myöhästyneiden lahjaneulomusteni kanssa...

Annoin tämän puseron syntymäpäivälahjaksi miehelleni joulukuussa 2010. Neulomisen aloitin jo hyvissä ajoin elokuussa, ja pusero oli muuten valmis, mutta en onnistunut löytämään omasta mielestäni täydellistä vetoketjua, joten ostin kolme erilaista ja annoin miehen valita mieleisensä (joka oli eri kuin minkä itse olisin valinnut, joten sinänsä ihan hyvä, että jätin vetoketjun ompelematta...).

Sitten ne kootut selitykset: pian tulinkin raskaaksi, ja mielen valtasi muut asiat kuin käsityöt. Sitten syntyi jo se vauvakin, ja piti kiireenvilkkaa neuloa kastemekko (se sentään valmistui ajoissa, mutta ei ole vieläkään päässyt esittelyyn) ja villahousuja ja muuta tarpeellista. Nyt tuo termiitti kiipeää kirjahyllyyn, tyhjentää keittiön kaapit ja vaikka mitä muuta, jos selkänsä kääntää, eli jos päiväsaikaan jotain käsitöitä onnistuu tekemään, niin sen täytyy olla sellaista, mikä ei vaadi suurta keskittymistä ja jonka voi nopeasti viskata syrjään, jos tarve vaatii. Niin että ei siinä paljon vetoketjuja ommella. Eikä se nyt muutenkaan niin mukavaa hommaa ole, joten illan käsityöhetket on käytetty johonkin mielekkäämpään puuhaan. Aina se on kuitenkin takaraivossa kolkutellut, että eipä oo sekään synttäripusero vielä päässyt käyttöön, vaikka itse h-hetki oli jo yli kaksi vuotta sitten...

Vetoketju oli ollut neulattuna paikoilleen jo pitemmän aikaa, mutta kun etukäteen pelkäsin, että ompeluosuus ei heti ensiyrittämällä onnistu, niin ei kiinnostanut sitten ryhtyä edes kokeilemaan. Kun lopulta tartuin toimeen, niin aika kivuttomastihan se sujui. Mutta. Sitten minua alkoi vaivata pääntien epäsiisteys. Alkuperäiseen malliinhan tulee pääntielle napit, kun taas itse ajattelin miehen pitävän enemmän vetoketjusta. Sen verran suunnittelin, että mistä kohtaa vetoketju alkaa, mutta en esimerkiksi sitä, että kannattaisi tehdä vähän jotain ainaoikein- tai helmineuletta vaikka siihen pääntielle, että vetskarin saa siististi kiinni.

Keksin, että voisin virkata kerroksen kiinteitä silmukoita pääntielle, mutta sitten muistin, että olin jo käyttänyt kaiken langan viimeistä metriä myöten. Sitten Ravelryssä omia töitä selatessani bongasin yhden virkatun tiskirätin, joka osoittautui käytössä liian pieneksi ja muutenkin huonoksi, ja johon oli käytetty samaista lankaa, tosin eri värierää. Tiskirätillä oli ehkä yhdesti pyyhitty jotain, joten lanka ei siitä ollut kärsinyt, ja muutenkin purin vain muutaman kerroksen reunasta.

Virkatusta reunasta tuli tosi siisti aikaisempaan verrattuna, ja vetoketju oli helppo kiinnittää siihen. Kiinnitin vetskarin nuppineuloilla ja kohdistin sen tarkasti samalle kohdalle molemmin puolin, lopuksi vielä harsin vetskarin, että pysyisi varmasti paikoillaan. Sitten vain ompelemaan. Mittasin kaulusta neuloessa, että siitä tulee sopivan pituinen vetoketuun nähden, mutta varsinkin virkkauksen jäljiltä se meinasi vähän vetää kasaan, vaikka koitin virkata tosi löysästi. Pitää pesun jälkeen aina venytellä oikeisiin mittoihin, niin kuin muutenkin koko neuletta. Kuvissa lievä kupruilu korostuu vähän enemmän kuin luonnossa. Lisäksi mies vetää vetoketjun ehkä puoliväliin asti auki, joten sekin häivyttää efektiä. Kokonaan auki vetskaria ei voisi edes jättää, koska nurjalta puolelta se näkyy rumasti. Jouduin ostamaan tummansinisen, kun mistään ei löytynyt vaaleampaa, ja ompelulanka puolestaan on vaaleaa, että se ei paistaisi etupuolelta, joten pistojen jäljet näkyvät nurjalla selvästi. Seuraavalla kerralla pitääkin muistaa hommata heti alussa kaikki tykötarpeet valmiiksi, ettei viimeistelyvaiheessa tarvitse ruveta säätämään ja tyytymään kompromisseihin.

Vähän kyllä jännittää, että miten lanka pesussa käyttäytyy. Aiemmin olen neulonut Luxus Cottonista lähinnä tiskirättejä ja pessyt niitä ohjetta korkeammassa lämpötilassa, eli 60 asteessa. Rätit eivät enää ole yhtä pehmeitä kuin puikoilta tullessa, mutta muuten pinta on vielä siistiä. Tämä on mukava lanka neuloa, harmi, että Novita poisti sen(kin) valikoimistaan.

Ohje: Novita Kevät 2010, malli 70, Miehen satulahihainen pusero

Lanka: Novita Luxus Cotton (193)

Puikot: 3 mm & 4 mm, sekä pääntien huolitteluun 4 mm virkkuukoukku

Menekki: 14 kerää, vetskarin kanssa punnittuna 725 g*

Koko: M

Tämä pusero on muuten ensimmäinen aikuisiällä neulomani pusero! Toki aloitettuja on muutama, kuten Coffee Tunic ja Vihervaara, mutta valmiiksi olen aikaisemmin saanut ainoastaan yläasteella tekemäni kirjoneulepuseron, jotan en ole tainnut kertaakaan edes käyttää. Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän neuleeseen, mielestäni se sopii hyvin miehelle. Mieskin tuntui tykkäävän. :)

* En merkitse grammoja tämän vuoden kulutukseen, koska koko neulomisosuus valmistui jo tuolloin vuonna 2010.