Kettu

Näitä huiveja on näkynyt yhdessä jos toisessakin blogissa, ja eräänä iltana oli ihan pakko aloittaa itsekin sellaista tekemään. Langat löytyi omista varastoista, joten ostoksillekaan ei tarvinnut lähteä. Tuon punaruskean langan olen hamstrannut joskus vuonna 2008, joten ihan hyvä, että pääsi sekin vihdoin puikoille asti... Alkuinnostuksen jälkeen tämä oli aika tylsää neulottavaa, mutta onneksi pikkutyö valmistui nopeasti. Ohjeeseen tein sen verran muutoksia, että en neulonut korvia erikseen, vaan poimin silmukat suoraan tuosta valkoisesta osiosta. Ja hännän kavennuksetkin tein aina kerroksen alussa enkä lopussa. Tuli ihan kiva, ja sopii yhteen pojan kettupuvun kanssa. :) Tällä ideallahan voisi tehdä vaikka lapasetkin, tosin niillä ei kyllä näillä pakkasilla vielä tarkenisi.

Ohje: Kettupuuhka

Lanka: Novita 7 Veljestä (010) ja Gjestal Janne (437)

Puikot: 4 mm

Menekki: luonnonvalkoista 10 g ja punaruskeaa 40 g, eli yhteensä 50 g

Muuta: kaksi mustaa nappia silmiksi ja mustaa seiskaveikkaa nenänpääksi

Ravelryssä

Yhä valoisaa

Ihastuin tähän ohjeeseen heti, kun se ilmestyi. Kesti kuitenkin yli kaksi vuotta ennen kuin työ pääsi puikoille asti. En muista miksi. Ehkä siksi, että epäilin mallin istuvuutta omalle kropalleni, ja onhan tässä aika paljon neulottavaa ohuella langalla ja pienillä puikoilla. Erään kerran Kärkkäisellä käydessäni päätin sitten ostaa langat, jotka sattumoisin olivat vielä alessa. Väriksi valitsin harmaan, sillä harmaa on kiva, ja muutenkin sopii tähän malliin kuin nakutettu. Neljä kuukautta tätä neuloin, vaikka oikeasti tämä oli melko nopea projekti. Välillä oli pitempiä aikoja, etten neulonut tätä ollenkaan, vaan tein muita töitä. Sileän neuleen neulominen ei ollut puuduttavaa, sillä tämä oli varsin mainio telkkarineule. Lisäksi vasta taskujen jälkeen alkoi vaihe, jolloin ei koko ajan olisi tapahtunut jotain.

Ohje: Still Light Tunic (ravlink)

Lanka: Drops Alpaca (0501)

Puikot: 3 mm, hihojen ja helman joustimessa 2,5 mm

Menekki: 410 g

Koko: S

 Ravelryssä

Luettuani mirzun postauksen hänen tekemästään tunikasta päätin neuloa omani S-koossa, vaikka normaalisti käytänkin isompaa kokoa. Ravelryssäkin monet ovat todenneet, että ohjeenmukaisella koolla tehtynä neuleesta tulee liian iso. Ohjetta noudatin muuten pilkulleen, mutta jätin tunikan muutaman sentin lyhyemmäksi kuin ohjeessa. Pitkään mietin, että teenkö hihoista kokopitkät, mutta päätin sitten kuitenkin jättää lyhyemmiksi.

Ensimmäistä kertaa neuloin puseron ylhäältä alas (no, eipä noita puseroita nyt muutenkaan kauheasti ole tullut neulottua). Todella näppärää, kun pystyi matkan varrella sovittamaan. Eikä ommeltavia saumojakaan tullut yhtään. Saako aloittaa toisen heti perään? Seuraavan tunikan voisin tehdä raidallisena, ilman taskuja, pitkillä hihoilla ja vyötärömuotoiluilla. Tässähän vyötärölle tulee vain lisäyksiä, eikä se välttämättä pahaiten imartele omaa vartaloani, joka on mallia tasapaksu.

Muutamen päivän käyttökokemuksella neule on lunastanut paikkansa vaatekaapissa, eikä varmasti jää pölyttymään sen perälle. Mutta kuka sanoi, että alpakka ei kutita!? Ehkä siihenkin tottuu... No, lämmin se ainakin on, välillä meinaa tulla jopa kuuma. Ja ihana, tykkään! Sekä olen ylpeä, että sain tämän valmiiksi ihan kohtuullisessa ajassa. Ehkä jatkossa uskallan neuloa enemmänkin isompia töitä, kun ei niiden valmistumiseen näköjään menekään ikuisuutta.

Ps. Mikäli joku ei vielä tiennyt, niin kuvat aukeavat isommaksi klikkaamalla, niin tässä kuin muissakin postauksissa.

Lintuja

Jostain iski yhtäkkinen tarve virkata pojan ikkunaan jotain koristuksia, ja muistin jossain netin syövereissä nähneeni ohjeen virkattuun lintuun. Joten eikun jämälaatikoita tonkimaan ja koukku käteen.

Ohje: Birdie Decoration

Lanka: erivärisiä 7 veikan jämiä, sininen ja oranssi täysistä keristä

Koukku: 4 mm

Menekki: n. 15 g / lintu eli yhteensä n. 45 g
Muuta: sekalaisia nappeja, vanua täytteeksi

Aikamoista pipertämistähän näitten tekeminen oli, kun piti vartalon lisäksi virkata nokkaa, jalkaa, siipeä, ripustuslenkkiä ja ommella kaikki paikoilleen. Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että oliko näitä pakko tehdä kolme kerralla... Mutta ihan hauskathan niistä tuli, jokainen omanlaisensa.

Valoa vasten oli vaikeaa ottaa kuvaa, mutta voitte kuvitella ne roikkumaan tuonne ikkunaan.